Terijoki - Pohjolan Riviera

Lappeenrannan kaupunginteatteri vie sinut entisajan lomatunnelmaan Helena Anttosen käsikirjoittaman ja ohjaaman Terijoella-näytelmän myötä. Tämän draaman ensi-iltaa vietettiin 25.3.2017. Ohjelmiston mukaan viimeinen esitys on nähtävissä 19.5.2017. Pääsin Lappeenrannan matkailuoppaiden mukana katsomaan näytelmän ensimmäisiä kenraaliharjoituksia. Oli kiehtovaa nähdä esitys, joka jo tuossa vaiheessa oli hyvin toimiva.

Näytelmässä eletään vuoden 1933 Terijokelaista kesää. Siinä tutustutaan leskirouva Alman emännöimän pensionaatin arkeen, sekä nähdään Terijoelle saapuneiden lomalaisten elämää. Erityisen positiivinen yllätys oli, että näytelmässä on mukana luontevalla karjalan murteella haastamista! Se toi varsin kotoisan olon, sillä tuota murretta voi kuulla puhuttavan myös Lappeenrannan kaduilla vielä tänäkin päivänä.

Terijoki oli ennen sotia suomalainen kaupunki Karjalassa. Se oli Suomen kaakkoisin pitäjä. 30-luvulla aluetta kutsuttiin lempinimellä Pohjolan Riviera, sillä se oli todella eksoottinen paikkakunta sen ajan Suomessa. Terijoki sijaitsi Viipurin läänin kaakkoiskulmassa Neuvostoliiton rajan tuntumassa Suomenlahden rannalla. Sen asukkaat saivat elantonsa pääasiassa turismista, maanviljelyksestä ja pienteollisuudesta. Vakituisia asukkaita kaupungissa oli 30-luvun loppupuolella noin 8000. Kesäasukkaiden myötä asukaslukumäärä saattoi jopa kymmenkertaistua. Alue oli erittäin suosittu lomanviettopaikka kesäisin, sillä 25 kilometrin pituinen hiekkaranta lämpimän ilmastonsa kera antoi hyvän mahdollisuuden auringonpalvontaan ja vesileikkeihin. Hienot pitsihuvilat ja rehevä luonto tekivät alueelle omaleimaisen ilmeen. Terijoen sanotaankin olleen Suomen tunnetuin kesänviettopaikka, joka oli erityisesti taiteilijoiden ja muiden julkisuudenhenkilöiden suosiossa.

Tänä päivänä Terijoki on suosittu kesänviettopaikka varsinkin venäläisten keskuudessa, sillä kyseinen alue kuuluu nykyisin Venäjälle. Pietarista on matkaa Terijoelle vain noin 50 kilometriä, joten suurkaupungin sykkeessä asuvat matkustavat mielellään rentoutumaan idyllisen rantamaiseman äärelle. Kaupunki on saanut venäläiseksi nimekseen Zelenogorsk. 

Saimaa Travelin avulla voit suunnitella mukavan irtioton arjesta ja lähteä katsomaan miltä historiaa huokuva Terijoen alue näyttää nykyisin. Mikäli viisumivapaasti matkustaminen houkuttelee, kannattaa tutustua 25.-27.8.2017 tehtävään Terijoki-matkaamme. Matkan aikana pääset tutustumaan Terijoen alueen lisäksi 1700-luvun merilinnoituskaupunki Kronstadtiin. Lisätietoja ja verkkokaupasta varaamisen mahdollisuus löytyy nettisivuiltamme. Voit myös ottaa yhteyttä toimistoomme sähköpostilla: saimaatravel@saimaatravel.fi tai puhelimitse: 05-541 0100, ja olet askeleen lähempänä matkaan lähtöä!

-Päivi

Viipurin Miniristeily

Saimaa Travelin Miniristeily kuljetti meidät heinäkuussa päiväksi Viipuriin. Sateinen sää ei matkaa haitannut, sillä olimme liikkeellä iloisella ja uteliaalla asenteella. Saimmekin kaupungista paljon irti lyhyessä ajassa.

Matkamme aikana risteilyaluksena toimi M/S Carelian sijasta M/S Brahe. Brahe lähti matkaan Nuijamaan satamasta, koska se tarvitsi suuremman kokonsa vuoksi Careliaa enemmän aikaa suluissa kulkemiseen. Matkamme alkoikin tästä syystä bussilla, joka vei meidät lähtöselvityksen jälkeen Lappeenrannan satamasta Nuijamaalle. Laivaan astuessamme henkilökunta otti risteilyvieraat hymyillen vastaan ja pian risteilymme sai alkaa.

Brahella aikamme kului laivaan tutustuen, sekä Keorken vetämään yhteislauluun osallistuen. Risteilyemäntä ilahdutti matkalaisia kertomalla tarinoita ohi lipuvista maisemista, sekä entisajan elämästä. Saimme muun muassa tietää, että Saimaan kanavaa pitkin on kuljettu jo 160 vuoden ajan. Maisemia katsellen ehdimme nauttia lounaan laivalla ennen Viipuriin saapumista.

Venäjän rajatarkastuksen jälkeen saimme ensisilmäyksen Viipurista. Omille teillemme emme kuitenkaan vielä lähteneet, sillä olimme varanneet etukäteen paikat opastetulle kiertoajelulle. Kiertoajelu antoi loistavan tilaisuuden nähdä monia kohteita nopeasti ja bussi oli kätevä kulkuväline sadesäällä. Saimme kiertoajelun ansiosta hyvän yleiskuvan kaupungista, sen nykypäivästä, sekä historiasta. Tärkeimpien nähtävyyksien lisäksi saimme kuulla kertomuksia monista Viipurin yksityiskohdista. 

Ensimmäinen kohteemme oli historiallinen Viipurin linna. Kiertoajelulla ihailimme linnaa vain kauempaa, mutta olisi hienoa päästä kiipeämään linnan torniin, josta avautuu näyttävät maisemat kaikkiin ilmansuuntiin. Se on varmasti hyvä paikka tutkailla nykypäivän Viipuria. Bussin ajaessa eteenpäin rakennusten yli kurottautui kellotorni, jonka luona oli vanhan tuomiokirkon rauniot. Kellotornin ympärillä näimme rakennustelineet, jotka kertoivat meneillään olevista korjaustöistä. Vastapainona historiallisille rakennuksille näimme ikkunasta modernin hotelli Victorian kiitäessämme eteenpäin.

Eremitaasin taidemuseon ulkoasu oli näyttävä ja mieleenpainuva. Se houkuttelee tutkimaan paikkaa lähemminkin ja niin varmasti teemme seuraavalla Viipurin matkallamme. Rakennus valmistui vuonna 1930. Museotoiminta jouduttiin kuitenkin lopettamaan talvisodan vuoksi yhdeksän vuoden jälkeen. Vasta vuonna 2010 rakennuksen entisöinti valmistui ja museotoiminta pääsi jälleen jatkumaan Eremitaasin upeassa ympäristössä.

Viipurissa on iso Torkkelinpuisto, joka jatkuu aina Viipurin kauppatorilta Punaisenlähteentorille asti. Puistossa on aikoinaan sijainnut näyttävä Viipurin uusi tuomiokirkko, joka tuhoutui sodan keskellä. Tänä päivänä puistossa on jäljellä pienet portaat paikalla, jossa kirkko aikoinaan sijaitsi. Lisäksi matkalla näimme restauroidun Viipurin kaupunginkirjaston, joka tunnetaan myös nimellä Aallon kirjasto. Se on Alvar Aallon suunnittelema ja valmistui vuonna 1935.

Kiertoajelu päättyi kauppatorille, josta oli helppo jatkaa Viipuriin tutustumista omin jaloin. Kauppatorilta kaikki myös löytäisivät helposti takaisin laivalle. Päätimme seuraavaksi käydä Pyöreässä Tornissa, jossa toimii nykyään ravintola. Sisätilassa vallitsi katon maalausten, sekä tornin kiviseinien luoma kiehtova tunnelma. Kiersimme kuuluisan kauppahallin ja huomasimme, että hinnoista kannattaa selvästikin käydä pientä neuvottelua myyjän kanssa ennen ostopäätöksen tekoa.

Ostosten jälkeen vesisade oli sopivasti tauonnut. Teimme pienen kävelykierroksen vanhassa kaupungissa ennen laivalle palaamista. Päädyimme kävelemään teatteriaukiolle, jonka tunnistimme kiertoajelulta. Aukion laidalla olleesta kioskista ostimme mukaamme lämpimät juomat käsien lämmikkeiksi ja ihastelimme ortodoksista Kristuksen kirkastumisen kirkkoa. Vanhassa kaupungissa rakennuksia oli monen kuntoisia ja osaa rakennuksista kunnostettiin parhaillaan.

Satamaan päin kävellessämme näimme pienen Lavka herkkukaupan, josta herkkujen sijaan mukaan tarttui Viipuri-aiheinen magneetti. Satamaan päästyämme meillä oli vielä hetki aikaa. Kurkistimme myymälään, jossa oli kahvio sekä monenlaisia matkamuistoja. Rakennuksessa oli paljon tilaa, siellä olisi pystynyt odottelemaan laivalle paluuta sateen sattuessa. Viipurin linnaan johtavalla sillalla näimme kaiteeseen kiinnitettyjä lukkoja, joita tutkimme aikamme kuluksi. Lopulta jatkoimme kulkumme tullin ja passintarkastuksen kautta takaisin laivalle.

Brahella meno oli mukavan kiireetöntä. Varasimme päivällisen ensimmäiseen kattaukseen, joka alkoi noin tunti laivan lähdön jälkeen. Ruokailun jälkeen vaihdoimme Viipurin kokemuksia muutamien matkustajien kanssa ja kulutimme aikaamme laivalta löytyneiden lautapelien parissa. Ohjelmassa oli menomatkaltakin tuttua yhteislaulua. Lapsille oli järjestetty piirustuskilpailu ja kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan bingoon.

Saavuttuamme Nuijamaan satamaan, oli vuorossa passintarkastus. Siirryimme busseihin, joilla onnelliset, mutta pitkän päivän väsyttämät matkailijat pääsivät takaisin Lappeenrannan satamaan. Matkan aikana tuli listattua monia kohteita, joissa haluaisimme käydä tulevaisuudessa. Kotiin päästyä olikin hyvä aloittaa seuraavan Viipurin matkan suunnittelu.

- Päivi ja Julia

Viipurin pienoismalli

Lappeenrannan linnoituksessa sijaitsevassa Etelä-Karjalan museossa voi ihailla Viipurin pienoismallia. Sen on teettänyt Wiipuri-museon säätiö ja se perustuu vuonna 2.9.1939 otettuihin ilmakuviin Viipurista. Talvisodan ensimmäiset pommit pudotettiin kaupunkiin kolme kuukautta valokuvien ottamisen jälkeen, joten pienoismallin avulla voi hyvin hahmottaa miltä kaupunki on näyttänyt ennen kyseisen sodan alkua. Pienoismallia rakennettiin vuodesta 1985 vuoteen 1996 ja se kattaa Viipurin keskusta-alueen. Sen mittasuhde on 1:500.

Pienoismalli yllätti pienillä yksityiskohdillaan, jopa jalkapallokenttien nurmen kuluminen maalien edustalla on otettu huomioon. Pieniä ihmishahmoja on aseteltu paljon ympäri pienoismallia. Ne ovat niin pieniä, että emme meinanneet niitä aluksi edes huomata. Vasta lähemmässä tarkastelussa huomasimme pienissä tappimaisissa tolpissa ihmismäiset muotoilut. Näimme kentällä meneillään olevan pelin ja pienen pallon pelaajien keskellä, lisäksi puistossa käveli pariskunta ja kaupungilla oli hahmoja kuka minnekin matkalla. Pienoismallin lukuisat puut on tehty sammalesta ja Viipurinlahden vesi kimmeltää.

Mikäli on vieraillut Viipurissa, on pienoismallista hauska etsiä tuttuja kohteita. Paikat muistuvat uudestaan mieleen katuja ja rakennuksia katsellessa, sekä kokonaiskuva Viipurista hahmottuu selkeämmin. Meille tuttuihin paikkoihin kuuluvat muun muassa Pyöreä torni, teatteriaukio, Eremitaasi sekä tietenkin Viipurin linna. Nämä kohteet huomasimmekin helposti pienoismallista. Muutamien rakennusten kyljissä näytti olevan tekstejä, jotka kertoivat mitä toimintaa kyseisissä rakennuksissa on aikoinaan ollut. Löysimme muun muassa apteekin, sekä turistihotelli Suomen.

Ihmetyksen kohteena meillä oli pienoismallin kaunis ja näyttävä punainen kirkko, jota emme nähneet taannoisella Viipurin matkallamme. Kuulemamme mukaan kyseinen kirkko onkin tuhoutunut Viipurin monivaiheisen historian aikana ja paikalla on tänä päivänä ainoastaan aukio ja portaat muistona.

Oli kiehtovaa huomata, kuinka paljon samaa näköä onkaan nykypäivän ja vuoden 1939 Viipurin kartassa. Vaikka nykyisin monet vanhat rakennukset ovatkin kärsineet sotien ja rapistumisen myötä, on ilo huomata niiden olevan yhä olemassa. Lähivuosina on valmistunut muun muassa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjaston kunnostustyöt, ja näin ollen kyseinen rakennus on saatu palautettua entiseen loistoonsa. Toivottavasti muutkin vanhat rakennukset pääsisivät kunnostuslistalle pian, jotta ne saataisiin pelastettua. Kunnostettuna Viipurin vanhakaupunki voisi olla kaupungille näyttävä matkailuvaltti.

- Julia ja Päivi

Konemestari Ville

Ville Mantere 21, Konemestari

Syntynyt Kotkassa, mutta henkeen ja vereen Kymiläinen. Koulutukseltaan konemestari Kotkan merenkulunoppilaitokselta (2014). Suoritti harjoittelunsa Saimaan Matkaverkko Oy:llä vuonna 2012. Tuli yhtiöön tuttavan suosituksen perusteella. ”Ville on yhtiön oma papupata”.

Tykkään työstäni ja paljon. Patu Patasta lainatakseni minulla on työtäni kohtaan sammumaton jano ja vapauden kaipuu. Parhaimmillaan työni on erittäin haastavaa ja silloin saan pistää kaikkeni likoon, jotta vaikeatkin ongelmat pystytään ratkaisemaan nopeasti. Vaikka välillä suoraan sanottuna v*tuttaa, niin kyllä tämä ala tuntuu olevan minulle se oikea.

Työni Saimaan Matkaverkolla on monipuolista ja vaihtelevaa. Toimin niin konehuoneessa moottoriremontteja tehden, kuin myös välillä asiakkaille aamupuuroa keitellen ja hyttejä siivoillen. Kun m/s Brahelle keväällä ensimmäisen kerran tulee, niin ei täältä pois edes haluaisi lähteä. Täällä ollaan yhtä suurta perhettä. toisia autetaan elämän ylä- ja alamäissä sekä iloitaan ja suretaan yhdessä elämän kulkua.  

Kuten jo koulutukseni aikana minulle selvisi se, että tämä työ on elämäntapa ja sitä tehdään lähes pelkästään rakkaudesta lajiin, sillä tällä alalla ei pärjää jollei henkinen kantti riitä.

Minä rakastan työtäni.

-          Ville

”Konemestarin päivä M/S Brahella”

Normaaliin konemestarin päivään liittyy monia toimenpiteitä, joita pitää suorittaa enne ajoa, ajon aikana ja sen jälkeen. Konemestarin vastuulla on koneistojen valvonta, niiden huolto- ja korjaustyöt, varaosien hankinta ja poltto- ja voiteluaineiden täydennykset. Saimaan Matkaverkon konemestari Ville Mantere kertoo hänen normaalistaan työpäivästään M/S Brahella.

Normaalina ajopäivänä herätyskelloni soi kello 06.00 aamulla, jolloin herään ja suoritan aamutoimet ja syön aamupalan, jonka keittiön henkilökunta on jo valmistanut hyvissä ajoin. Laiva lähtee ajopäivinä normaalisti kello 09.00 – 12.00 aikaan, jota ennen on käytävä läpi ns. ”Checkkauslista” läpi. Listaan kuuluu muun muassa päivätankkien separointi, koneöljyjen ja vesien tarkastaminen ja mahdolliset lisäykset.

Varsinaisten koneiden ylösajon aloitan tuntia ennen laivan lähtöä, jolloin käynnistän apukoneen ja tahdistan sen verkkoon, jotta se tuottaa aluksen tarvitseman sähkön.  Tahdistamisella tarkoitetaan apukoneen kierrosten säätämistä siten, että taajuus saadaan oikeaksi. Tahdistuksen jälkeen käynnistän hyttien ilmastoinnin ja tarkistutan sen toimivuuden. Puoli tuntia ennen lähtöä käynnistän pääkoneiden ja vaihteistojen esivoitelun, jonka tarkoituksena on varmistua siitä että voiteluöljy kiertää oikein moottorissa. 15 minuuttia enne lähtöä kytken konehuoneen tuuletuksen päälle ja samalla käynnistän pääkoneet. 

Pääkoneiden lämmöt ajetaan noin 90 celsiukseen, joka on M/S Brahen normaali koneen toimintalämpötila. Lämmityksen yhteydessä tarkistan koneiston jäähdytyksen ja öljyn kierron, pakokaasun lämpötilan ja myös, että koneet toimivat moitteettomasti. 5 minuuttia ennen lähtöä siirrän pääkoneiden ohjailun komentosillalle, jonka jälkeen siirryn auttamaan köysien laitossa ja yritän myös parhaani mukaan keretä laiturilta laivaan…

Ajon aikana sovimme vahtien vuorottelusta, jotta konehuone olisi aina miehitetty, mahdollisten ongelmien vuoksi. Ajon aikana tarkistan 30 minuutin välein koneiden toimivuuden ja kirjaan koneen käyttöarvoja ylös niin kutsuttuun konegladiin.

Satamaan tultaessa avustan köysien laitossa, jonka jälkeen siirryn konehuoneeseen. Koneiden ohjailu on jo siirretty konehuoneeseen. Pääkoneiden annetaan jäähdytellä 10 – 20 minuuttia, jonka jälkeen sammutan ne. Maasähkön kytken päälle kun asiakkaat ovat lähteneet laivasta, jonka jälkeen sammutan myös apukoneen.

Satamassa tyhjennän myös septi-tankit, tarkistan makeanveden riittävyyden ja lasken ajon polttoainekulutuksen. Ajotunnit ja polttoaineen kulutuksen kirjaan ylös konepäiväkirjaan jonka jälkeen allekirjoitan tunnit ja arvot ja voin siirtyä vapaalle.

-Ville